Tyhjä kirja

Maailma on täynnä tutkittavia asioita ja mitä syvemmälle jotakin tarkastelee, sitä yksityiskohtaisemmaksi huomiossa oleva asia tulee ja tutkimuksesta ammentuu aina vain uusia ja uusia polkuja. Se on todellakin niin, että kaikki näkyvä, niin asiat, esineet, ihmiset kuin ideat ja ajatukset ovat äärettömyydessä ja ne liikkuvat äärettömiin suuntiin, eli ikuisesti yhä suuremmaksi ja suuremmaksi tai vastaavasti pienemmäksi ja pienemmäksi.  Mitä enemmän pohtii ja tutkii, onko mitää ylipäänsä olemassa ja onko missään mitää järkeä, sitä selvemmäksi käy, ettei ole olemassa mitään lopullista, oikeaa vastausta; yhtään mihinkään. Itse olen koittanut selvittää totuutta ja nimenomaan sitä lopullista totuutta, lopputulosta että olisi olemassa jotain oikeasti pysyvää ja ikuista. Tätähän meistä jokainen on varmasti pohtinut ja moni on tehnyt tästä tutkimuksesta ammatin tai elämäntyön. Jollain tavalla voisi väittää, että isossa kuvassa kaikki teot, pyrkimykset ja näkemykset ovat väistämättä yhden ja ...

 Olen lähes vuoden ajan, tarkalleen siitä lähtien kun koronaviruspandemia sai maailmannäyttämönsä maaliskuussa, pyrkinyt aktiivisesti toteuttamaan ja ilmaisemaan itseäni. Tanssinut, laulanut, soittanut, piirtänyt ja kokkaillut, mutta ylivoimaisesti eniten olen kuitenkin kirjoittanut. Olen jopa pohtinut, voisiko se olla työtäni, että olisin… en tiedä onko kirjailija oikea sana, mutta sanat ja niiden esilletuonti olisivat ammattini. Miksi kirjoittaminen? Ensinnäkin se on niin yksinkertainen ja tehokas tapa sekä ilmaista itseään, että oppia mielen toiminnoista ja ylipäänsä sanojen merkityksestä. Ajatusten ja muotojen hahmottaminen, niiden jäsentäminen ja ilmaisu on kaikki kaikessa, kun kyseessä on ihmisten välinen kommunikointi ja voisi väittää, että se on yksi tärkeimmistä, ellei jopa se tärkein taito elämässä. Sanat eivät kuitenkaan vaikuta pelkästään keskinäisessä ymmärräyksessämme, vaan ne ovat koko tuntemamme todellisuuden rakennuspalikat. Usein sanotaan ”sanat luovat todel...